Asukastarinat
Lähes 14 vuotta Viljakkalassa asunut Maria Lindberg kehuu alueen harrastusmahdollisuuksia ja koulua mutta myös rauhallisuutta ja kylähenkeä. Koti löytyy nykyään kirkonkylältä, mutta kokemusta on asumisesta ”täysin maallakin”.
”Täällä ovat lasten ystävät ja kouluun on kävelymatka. Iso plussa on myös Viljakkalan asuntojen hintataso, en olisi pystynyt ostamaan yhtä suurta omakotitaloa esimerkiksi Tampereelta”, Maria Lindberg listaa Viljakkalan hyviä puolia.
Hän asui aiemmin Viljakkalan maaseudulla, josta lähimpään kauppaan oli matkaa 16 kilometriä. Juhannuksena 2024 Lindberg muutti Viljakkalan kirkonkylälle kolmen lapsensa sekä koiransa kanssa. Välissä he ehtivät asua Mannissa kaksi vuotta. Kaikkia Viljakkalan kyliä yhdistää sama asia – niissä on mahdollista asua oikeasti maalla ja nauttia luonnosta heti kotiovelta lähtien.
Harrastuksia ja tekemistä lähellä kotia
Kaikki Lindbergin lapset ovat alakoulussa, joka löytyy Viljakkalan kirkonkylältä kävelymatkan päästä. Myös yläkoulu on kylällä. Vasta lukioon tai muihin jatko-opintoihin täytyy lähteä Ylöjärven keskustaan noin 30 kilometrin päähän tai Hämeenkyröön, johon matkaa on huomattavasti vähemmän.
Koululla pyörii moni lasten harrastus, kuten cheerleading, salibandy sekä futsal. Koulun pihassa sijaitsevalta liikuntahalli Vilskeeltä löytyy liikuntasalin lisäksi myös kuntosali. Paloaseman yhteydessä on toinen kuntosali.
Lindbergin perhe nostaa esiin myös Ansomäen monitoimikentän. Kirkonkylällä sijaitseva Ansomäki pitää sisällään tekonurmen sekä luistelukentän lämpimien pukuhuoneiden kera. Sieltä lähtevät myös valaistut hiihtoladut.
”Olen harrastanut aiemmin työväenopistossa ja lisäksi laulanut seurakunnan kuorossa, eli Viljakkalasta löytyy monipuolisia harrastuksia myös aikuisille” Maria Lindberg kertoo. Nykyään hän on Viljakkalan Marttojen puheenjohtaja ja yhdistys täytti juuri 90 vuotta.
”Martat ovat paras tapa tutustua ihmisiin. Meillä on hyvin monenlaista toimintaa, on ollut niin alusvaate-esittelyä kuin Krav Maga -tunti ja saunominen sen päälle. Toiminta ei siis ole pelkkää sukkien kutomista ja säilöntää, kuten moni saattaa kuvitella.”
Myös lapset kehuvat Viljakkalan rauhaa ja samanhenkisiä kavereita.
”Haverissa on todella kiva uimaranta, sen haluan nostaa esille”, kertoo 11-vuotias Teemu Lindberg.
Haverissa on todella kiva uimaranta.
Auto starttaa kahdesti viikossa
Maaseudulla asuessa auto on tarpeellinen, sillä julkista liikennettä ei oikeastaan ole. Koulubussi kulkee arkisin.
”Saatan siitä huolimatta käynnistää auton vain kahdesti viikossa, sillä kaikki harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ruoat tilaan kerran viikossa Hämeenkyrön markettiin ja noudan ne töistä kotiin palatessa”, Maria Lindberg kertoo.
Hän on töissä Lempäälän kunnalla ja ajaa Lempäälään kahdesti viikossa. Työmatka on 70 kilometriä suuntaansa, mutta muuten autoa ei juuri arjessa tarvitse.
”Pääsemme kävellen kaikkialle, kirjastoon, harrastuksiin ja koiran kanssa lenkille. Arjessa parasta onkin lähteä ovesta ulos ja nauttia puhtaasta luonnosta.”
Haverista löytyy kaksi ravintolaa ja kirkonkylältä toiset kaksi. Viljakkalan kyläpuodin yhteydestä saa myös joitakin elintarvikkeita.
”Haasteellisin puoli täällä asumisessa on joidenkin palveluiden puuttuminen. Esimerkiksi lasten hammashoito on Ylöjärven keskustassa, jonne on matkaa 30 kilometriä, Maria Lindberg kertoo.
Koko kylä kasvattaa
”Täällä mennään kuten ennen vanhaan, eli koko kylä kasvattaa. Jos lapseni tekevät jotain väärää, muut vanhemmat voivat oikaista heitä. Sitä piirrettä arvostan”.
Maria Lindberg kertoo myös, että Viljakkalan hiljaisuus viehättää. Kotikadulla juoksi juuri ilves ja pellolla näkyy usein peuroja. Kettu pyörii lähellä ja hirviäkin näkyy.
”Aiemmassa kodissa teimme moottorikelkalla pellolle hiihtoladun. Siinä seisoi peräkkäin eräänä päivänä viisi peuraa, keskellä latua. Onhan se ainutlaatuista, kun luonto on lähellä.”
Lindbergin lapset, Eino, Aino ja Teemu haluavat nostaa esiin myös Viljakkalan kuuluisimman asian eli Haverin kultakaivoksen. Se on nykyään matkailukäytössä sekä sukeltajien kohteena.
”Haverin kultakaivoksesta kaivettiin malmi esimerkiksi vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen kultamitaleihin. Sitä eivät kaikki tiedä”, perhe kertoo selvästi ylpeänä kotiseudustaan.
Teksti ja kuvat Katja Lehtinen, 2024.
Päivitetty 04.05.2025